Helsingin yliopistomuseo

Helsingin yliopisto

Suomen itsenäistyttyä yliopiston viralliseksi nimeksi tuli Helsingin yliopisto (perustettu Turkuun vuonna 1640) (asetus 18.2.1919). Voimassa olevassa Suomen hallitusmuodon 77 §:ssä pysytetään yliopiston itsehallinto-oikeus. Kansleri on edelleen yliopiston edustajana suhteessa valtiovaltaan, mitä osoittaa hänelle myönnetty oikeus olla läsnä valtioneuvoston istunnoissa käsiteltäessä yliopistoa koskevia asioita.

1923 säädettiin laki Helsingin yliopiston järjestysmuodon perusteista. Vuonna 1924 voimaan tulleiden uusien yliopiston sääntöjen mukaan konsistori valitsi rehtorin ja vararehtorin ja presidentti nimitti yliopiston kanslerin opettajakunnan muodostaman vaalikollegion asettamista ehdokkaista. Sijaiskanslerin virka lakkautettiin kokonaan (vuodesta 1917 vt. kansleri oli toiminut myös sijaiskanslerina). Yliopistolaissa Helsingin yliopiston opetuskieliksi säädettiin suomi ja ruotsi. Pitkällisten kieli- ja suomalaisuustaistelujen ratkaisemiseksi osa viroista ja opiskelijapaikoista kiintiöitiin myöhemmin ruotsinkielisille (1937). Tämä kiintiöjärjestelmä on edelleen voimassa..

Helmikuun 1944 ilmapommituksissa myös yliopiston päärakennus sai osuman. Pommi ja sen sytyttämä tulipalo aiheuttivat merkittäviä tuhoja. Päärakennusta ei palautettu täysin entiselleen, vaan yliopiston juhlasalia laajennettiin uudisrakennusvaiheessa. Uudet tilat vihittiin käyttöön 1948. Päärakennuksen vanha puoli ei siis ole alkuperäisessä, Engelin suunnittelemassa asussa. Päärakennuksen uusi puoli oli valmistunut jo ennen sotaa 1937.

Yliopistoon perustettiin 1945 valtiotieteellinen tiedekunta, jonka perustamista oli suunniteltu jo vuosikymmeniä. Valtiotieteellisen tiedekunnan professuureista käytännöllisen filosofian professuuri juontuu v. 1640 perustetusta nimeään monesti vaihtaneen etiikan ja filosofian professuurista. Filosofiseen tiedekuntaan perustettiin 1974 uusi kasvatustieteiden osasto, johon yhdistettiin myös aiemmin itsenäisinä oppilaitoksina toimineet Helsingin väliaikainen opettajakorkeakoulu, kotitalousopisto ja käsityöopisto.

Uusi laki ja sitä täydentävä asetus Helsingin yliopistosta astuivat voimaan 1.1.1992. Tämä laki oli kuitenkin voimassa vain muutamia vuosia. Uusi kaikkia yliopistoja ja korkeakouluja koskeva yliopistolaki tuli voimaan 1.8.1998. Laissa on edelleen vain ja ainoastaan Helsingin yliopistoa koskevia erityissäädöksiä.

Yliopiston tiedekuntajako on muuttunut 1990-luvulla enemmän kuin yliopiston koko muun historian aikana. Vuonna 1640 perustettu filosofinen tiedekunta - yksi neljästä kantatiedekunnasta - lakkautettiin 1992, ja sen osastojen pohjalta syntyivät nykyinen humanistinen, matemaattis-luonnontieteellinen ja kasvatustieteellinen tiedekunta. Yliopistoasetuksen § 56:ssä kuitenkin säädettiin, että nämä kolme tiedekuntaa muodostavat yhdessä promootiossa filosofisen tiedekunnan. Nykyisin voimassa olevissa säädöksissä tällaista määrittelyä ei ole, mutta em. kolme tiedekuntaa järjestävät silti vuonna 2000 filosofisen tiedekunnan promootion. Vuonna 1995 aiemmin itsenäisestä eläinlääketieteellisestä korkeakoulusta tuli eläinlääketieteellinen tiedekunta. Vuoden 2004 alusta toimintansa aloittivat farmasian, biotieteellinen ja käyttäytymistieteellinen tiedekunta. Viimeksi mainittu muodostettiin kasvatustieteellisestä tiedekunnasta ja psykologian laitoksesta.

Helsingin yliopistossa on nykyisin siis yksitoista tiedekuntaa, ja niiden virallinen järjestys on:

• teologinen tiedekunta (1640)
• oikeustieteellinen tiedekunta (1640)
• lääketieteellinen tiedekunta (1640)
• humanistinen tiedekunta (1992 - per. historiallis-kielitieteellinen tiedekunta 1852, osasto 1863)
• matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta (1992 - per. fyysis-matemaattinen tiedekunta 1852, osasto 1863)
• farmasian tiedekunta (2004)
• biotieteellinen tiedekunta (2004)
• käyttäytymistieteellinen tiedekunta (2004)
• valtiotieteellinen tiedekunta (1945)
• maatalous-metsätieteellinen tiedekunta (1924 - per. 1898 maanviljelys-taloudellinen osasto)
• eläinlääketieteellinen tiedekunta (1995)

Lainsäädännöllisistä muutoksista ja uudistuksista huolimatta yliopiston hallinnossa jatkuvat vanhat perinteet. Kansleri on yliopiston johdossa, ja uusimman yliopistolain nojalla hän myös nimittää professorit. Rehtori yhdessä vararehtorien kanssa (nykyisin kolme) vastaa käytännön hallinnosta. Konsistori toimii rehtorin puheenjohdolla yliopiston korkeimpana päättävänä elimenä. Jako suureen ja pieneen konsistoriin on yhä olemassa, mutta suuri konsistori on pelkästään symbolinen elin. Päätäntävalta on monissa asioissa siirretty dekaaneille ja tiedekuntaneuvostoille. Uusimpaan kehitykseen on kuulunut myös pienten laitosten ja muiden yksiköiden yhdistäminen suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Laitoshallinto kuuluu laitosten esimiehille ja johtoryhmille.