Tietoa yliopistomuseosta:Yhteystiedot: PL 11 (Snellmaninkatu 3)
|
Tarinoita yliopiston hammasklinikalta
Sokerin käyttö oli Suomessa yleistynyt huomattavasti erityisesti 1800-luvun aikana. Tästä oli seurauksena hampaiden tilan yleinen huononeminen. Mitään varsinaista hammashoitoa ei ollut saatavilla, eivätkä välskärit ja lääkäritkään osanneet tehdä hampaanpoistoa monimutkaisempia toimenpiteitä. 1800-luvun lopulla Suomessa oli vain pieni joukko ulkomaalaisia hammaslääkäreitä, mutta myös kaikenlaisia puoskareita. Hammaslääketieteen yliopistollinen opetus alkoi vuonna 1892 Kirurgisessa sairaalassa, jossa odontologian opettajana toimi Matti Äyräpää. Matti Äyräpäätä pidetään Suomen hammaslääketieteen isänä, sillä pitkälti hänen ponnisteluidensa johdosta annettiin 4.11.1891 keisarillinen asetus hammaslääkäritaidon opetuksen järjestämisestä Suomessa. Vuonna 1888 valmistuneesta Kirurgisesta sairaalasta saadut tilat olivat kuitenkin hyvin vaatimattomat. Sairaalan odotusaulasta oli rajattu noin 40 neliömetrin laajuinen alue opetuskäyttöä varten, eikä potilastuolejakaan ollut käytössä kuin kaksi kappaletta. Näiden lisäksi yliopiston ensimmäisellä ”hammasklinikalla” käytettiin tavallisia tuoleja. Vuonna 1906 hammasklinikka muutti Äyräpään omistamaan taloon Helenankadulle. Vuodesta 1914 vuoteen 1931 yliopiston hammasklinikka toimi Siltasaarenkadulla. Vuonna 1931 valmistui ensimmäinen erityisesti hammasklinikaksi suunniteltu rakennus osoitteessa Fabianinkatu 24. Ruskeasuolla hammasklinikka on toiminut vuodesta 1979 alkaen. Tarinat yliopiston hammasklinikalta keskittyvät pääasiassa Fabianinkadun hammasklinikan aikakaudelle (1931 – 1979) ja perustuvat klinikalla vuosina 1938 – 1946 ja 1961 – 1986 työskennelleen Kirsti Tammisen haastatteluihin.
|