Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Helsingin yliopistomuse
 

Helsingin yliopistomuseo

Tietoa yliopistomuseosta:

Yhteystiedot:

Arppeanum:
PL 11 (Snellmaninkatu 3)
00014 Helsingin yliopisto
(09) 1912 2914 (toimisto)
(09) 1912 4071 (museokauppa)

Avoinna 1.6.2014 saakka:
ti-pe 11-17, la-su 11-16, maanantaisin suljettu
Poikkeavia aukioloja

Arppeanumiin ilmainen sisäänpääsy

Observatorio:
ks. www.observatorio.fi/kavijalle

 

ISOROKKO JA ROKONISTUTUS

Variola-viruksia.















Isorokkoa aiheuttavia variola-viruksia läpäisyelektronimikroskooppikuvassa. Kuva: Fred Murphy, Centers for Disease Control and Prevention.

Isorokko

Viime vuosisadalla maailmasta hävitetty isorokko oli erittäin vaarallinen tartuntatauti, joka koetteli ihmiskuntaa tuhansia vuosia. Tauti tarttui yhteiskuntaluokkaan ja varallisuuteen katsomatta. Ennen kuin rokote keksittiin, 4-10 vuoden välein riehuneet isorokkoepidemiat tappoivat 15-30 prosenttia sairastuneista. Suurin osa ihmisistä sairasti taudin jo lapsena, ja jopa 97 prosenttia väestöstä sai tartunnan elämänsä aikana.

Noin 12 vuorokautta isorokkotartunnan jälkeen potilaalle nousi korkea kuume, ja pari päivää myöhemmin rakkulat ilmestyivät erityisesti pään ja raajojen iholle. Ankara sairaus aiheutti sokeutta, kuuroutta ja munuaisvaurioita, rokonarvista puhumattakaan. Rumat kuoppamaiset arvet olivat vakava asia etenkin ylimystön naisille, joiden avioliittomahdollisuuksia ne heikensivät.

Rokonistutus

Aasiassa harjoitettiin jo ennen ajanlaskun alkua rokonistutusta eli isorokon ehkäisyä keinotekoisesti aiheutetun isorokon avulla. Tämä tapahtui hieromalla rokkoruvesta jauhettua pulveria käsivarteen tehtyihin ihoviiltoihin tai viemällä pulveria nenän sisään. Keinotekoisesti aiheutettu isorokko oli yleensä paljon tavallista lievempi, mutta se antoi immuniteetin tautia vastaan.

Euroopassa rokonpano alkoi yleistyä vasta sen jälkeen, kun Britannian Turkissa olevan lähettilään puoliso, kirjailija Lady Mary Wortley Montagu antoi suojata yhden lapsistaan Konstantinopolissa vuonna 1717. Ruotsi-Suomen ensimmäisen rokonistutuksen suoritti Turussa vuonna 1754 piirilääkäri Johan Haartman lääketieteen professorin Johan Lechen tyttärelle.

Rokonpano ei ollut aivan vaaraton menetelmä, sillä sen aiheuttama lievä rokko oli tarttuvaa ja levisi helposti niihin, joilla ei ollut immuniteettiä. Lisäksi jopa yksi tai kaksi sadasta rokonistutetusta menehtyi. 1790-luvulla keksitty ja huomattavasti turvallisempi lehmärokkoon perustuva isorokkorokotus syrjäyttikin rokonistutuksen nopeasti.

Takaisin