Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Helsingin yliopistomuse
 

Helsingin yliopistomuseo

Tietoa yliopistomuseosta:

Yhteystiedot:


PL 3 (Unioninkatu 34)
00014 Helsingin yliopisto
yo-museo(at)helsinki.fi

Näyttely
Fabianinkatu 33, 3. krs
Avoinna
ti-to 12-17, pe 12-16

Info


Observatorio:
ks. www.observatorio.fi/kavijalle

 

Naiset yliopistossa


Agnes Sjöberg (1888-1964)


Eletään vuotta 1964. Viehättävä ja elämäniloinen vanha rouva, 75-vuotias Agnes Sjöberg, istuu tuolilla sinua vastapäätä ja hymyilee valloittavasti. Hän on valmistautunut kertomaan sinulle elämästään ja siitä, kuinka hänestä tuli Euroopan ensimmäinen naiseläinlääkäri. Agnes Sjöberg siemaisee hieman kahvia kurkkunsa kostukkeeksi ja aloittaa tarinansa.

"Elämäni on ollut pitkä ja vivahteikas; olen ehtinyt kokea paljon vuosieni aikana.

Jo lapsena tiesin, että aikuisena haluan työskennellä eläinlääkärinä. Rakastin eläimiä ja olin niistä hyvin kiinnostunut. Jos haluat, voin kertoa tästä hieman tarkemmin.

Olisin halunnut ylioppilaaksi, mutta isäni vastusti asiaa. Meni useita vuosia ennen kuin sain taivuteltua hänet tahtooni. Ylioppilaaksi kirjoitin 1911. Haluatko kuulla kuinka sain isäni pään käännettyä?

Minulle tarjoutui mahdollisuus työskennellä ylioppilaskesänäni eläinlääkärin apulaisena. Se osoittautui oikeaksi onnenpotkuksi, sillä pian olinkin jo matkalla Zürichiin aloittamaan eläinlääketieteen opintojani. Siihen aikaan ei ollut vielä mahdollista opiskella eläinlääkäriksi Suomessa, vaan piti lähteä ulkomaille. Päädyin siis Sveitsiin. Zürichissä jouduin kuitenkin kohtaamaan vastoinkäymisiä, koska minua pidettiin Venäjän kansalaisena. Koska minun ei sallittu opiskella Sveitsissä, suuntasin Saksaan, Dresdeniin.

Ilmeni, että Saksassa oli kielletty hyväksymästä naisia eläinlääketieteellisiin korkeakouluihin, mutta Dresdenin eläinlääketieteellisen korkeakoulun rehtori herra Ellenberger oli kuitenkin halukas kokeilemaan. Asia vietiin professorikollegion käsiteltäväksi, ja niin minut hyväksyttiin korkeakoulun opiskelijaksi! Kerron mielelläni tarkemmin keskustelustani herra Ellenbergerin kanssa.

Aloitin opintoni, mutta jo hyvin pian jouduin huomaamaan, että korkeakoulussa opiskelevat suomalaisherrat olivat minua vastaan. Saksalaiset opiskelijatoverini suhtautuivat minuun paljon myönteisemmin, mutta koska he pelkäsivät maanmiehiäni, eivät he uskaltaneet puuttua näiden tekemisiin. Haluatko kuulla, mitä suomalaisopiskelijat minusta sanoivat?

Viihdyin hyvin huonosti Dresdenissä, ja kun syyslukukausi päättyi, selvitin olisiko minun mahdollista jatkaa opintojani Berliinissä. Berliinin eläinlääketieteellisen korkeakoulun rehtori ja professorikollegio suostuivat, mutta vain koska olin jo vuoden ajan opiskellut Dresdenissä. Kun syksyllä 1912 saavuin Berliiniin kirjoittautuakseni opiskelijaksi, jouduin heti sanaharkkaan kanslistin kanssa, sillä hän ei tahtonut antaa naisen kirjautua opiskelijaksi korkeakouluunsa.

Pääsin aloittamaan opintoni Berliinissä, ja heti alusta alkaen oli ilmapiiri miellyttävämpi kuin Dresdenissä. Jo seuraavan vuoden alkupuolella halusin suorittaa kandidaatintutkinnon. Tätä varten piti lähettää anomus ministeriölle. Jonkin aikaa sukupuoltani puitiin perusteellisesti, mutta lopulta ministeriöstä tiedotettiin, että saan opiskella eläinlääketiedettä ja tästä lähtien minun lisäkseni myös muut naisylioppilaat saavat tehdä niin! Kerron mielelläni tämän hieman yksityiskohtaisemminkin. Suoritin kandidaatintutkintoni kevätlukukaudella 1914.

Vaikka viihdyinkin Berliinissä paremmin kuin Dresdenissä, oli selvää, että naisopiskelijaan suhtauduttiin toisin kuin miesopiskelijoihin. Monilla tavoin oli kohtelu ankarampaa, eikä minulla ollut varaa tehdä mitään vähimmässäkään määrin kiellettyä tai silmiinpistävää. Jos olet kiinnostunut, voin kertoa mitä tapahtui, kun yhden ainoan kerran olin poissa luennolta.

Sitten yhtäkkiä vuonna 1914 syttyi sota, enkä tiennyt mitä minun olisi pitänyt tehdä. En kuitenkaan halunnut palata Suomeen ennen kuin olin suorittanut tutkintoni loppuun. Lopulta päätin mennä sisätautien hevosklinikalle tiedustelemaan löytyisikö minulle töitä. Suuri oli yllätykseni, kun sainkin hallintaani koko klinikan! Voi, nautin kovasti työstäni. Haluatko kuulla klinikasta?

Myöhemmin sodan aikana ryhdyin tekemään tutkimusta räkätautia sairastavista hevosista. Annoin työni professori ja salaneuvos Fröhnerille luettavaksi ja korjattavaksi. Kävi kuitenkin niin, että sairastuin itse räkätautiin. Kun kuukauden kuluttua olin parantunut, jouduin katkerasti huomaamaan, että professori oli julkaissut tutkimukseni omissa nimissään. Korkeakoulun rehtorin mukaan ei asialle ollut mitään tehtävissä. Kerronko tarkemmin tutkimuksistani?

Elokuussa 1915 suoritin lisensiaatintutkinnon. Meistä 54 kandidaatista vain minä ja yksi herra saimme arvosanan "Gut" (hyvä). Jäin edelleen Saksaan ja työskentelin eläinlääkärin tehtävissä. Samalla valmistelin väitöskirjaani, joka käsitteli hevosen silmäeritettä. Vuonna 1918 lähetin väitöskirjani Leipzigin yliopistoon ja se hyväksyttiin. Heinäkuun 27 päivänä 1918 väittelin ensimmäisenä eurooppalaisena naisena eläinlääketieteen tohtoriksi. Haluatko kuulla, mitä väitöskutsukortissani luki?

Seitsemän vuottani Saksassa olivat vaiherikkaita ja opettavaisia, vaikkakin kovaa elämän koulua. Nyt oli minun kuitenkin jo aika palata takaisin Suomeen.

Suomessa pääsin pian Somerolle kunnaneläinlääkäriksi. Vuonna 1918 osallistuin ensimmäistä kertaa Suomen eläinlääkäriyhdistyksen kokoukseen, mutta jouduin pettymään pahasti. Saksassa minua oli pääasiassa kohdeltu arvostavasti, mutta Suomessa ei naiseläinlääkäri näyttänyt olevan minkään arvoinen. Haluatko kuulla mitä pöyristyttävää kokouksessa tapahtui?

Vuonna 1920 siirryin kunnaneläinlääkäriksi Närpiöön, mutta jo muutaman vuoden kuluttua päätin lähteä opintomatkalle Englantiin ja Yhdysvaltoihin. Juuri ennen lähtöäni vuonna 1923 tapasin tohtori Hinderssonin, valtion eläinlääkintälaboratorion ja maan eläinlääkäriyhdistyksen johtajan, joka harmitteli hyvää menestystäni Suomen ensimmäisenä naiseläinlääkärinä. Kuuntelepa tätä!

Opintomatkani jälkeen palasin Suomeen, mutta melko pian tämän jälkeen sain stipendin ja lähdin Hannoveriin tekemään parasitologista tutkimusta vuonna 1925. Erinäisten ongelmien vuoksi jouduin pian pakenemaan Wieniin. Pääsin Wienin eläinlääketieteelliseen korkeakouluun jatkamaan mikroskooppisia tutkimuksiani, ja löysinkin aivan uuden loisen. Vuonna 1927 olin jälleen Suomessa, ja aloitin laajan maaseutupraktiikan Kauhajoella. Suomessa sain huomata, että ulkomailla suuren arvostuksen saanut loistutkimukseni ei täällä merkinnytkään mitään. Voin kertoa yksityiskohtaisemmin miten tutkimukseen suhtauduttiin kansainvälisesti ja Suomessa.


Agnes Sjöbergin vastaanotto Kauhajoella 1920-luvun lopulla

Suomessa tein pitkän uran eläinlääkärinä. Olin myös naimisissa muutaman vuoden ajan ja sain kaksospojat. Avioliitto päättyi kuitenkin eroon. Työskentelin useissa paikoissa eri puolilla Suomea ja ansaitsin eläinten sekä niiden omistajien luottamuksen. Eläinlääkäriyhdistyksen kanssa eivät välini olleet kovin hyvät, ja monet mieseläinlääkärit pitivät minua uhkana. Välillä olin suoranaisen vainoamisen kohteena. Vuonna 1945 erosin Suomen eläinlääkäriyhdistyksestä.

Nyt 75-vuotiaana otan vastaan ainoastaan omassa kodissani enkä harjoita kuin neuvontaa. Eläinten omistajat tulevat luokseni ja kertovat sairaista eläimistään. Minä annan neuvoja ja lääkkeitä. Terveyteni ei tietenkään enää tässä iässä salli eläinten käsittelyä.

Varsin kivinen taival on ollut tieni ensimmäisenä naiseläinlääkärinä. Vaikka itse työ on tuonut paljon iloa elämääni, olen matkan varrella joutunut selvittämään lukemattomia vastoinkäymisiä."


Agnes Sjöbergin elämänkerralliset tiedot perustuvat hänen kirjoittamaansa omaelämänkertaan ’Euroopan ensimmäinen naiseläinlääkäri Agnes Hildegard Sjöberg, eläinlääketieteen tohtori. Elon taivalta lapsuuden päivistä hopeahiuksiin asti’. Teos on julkaistu vuonna 1964.

Takaisin Naiset yliopistossa -etusivulle