Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Helsingin yliopistomuse
 

Helsingin yliopistomuseo

Tietoa yliopistomuseosta:

Yhteystiedot:


PL 3 (Unioninkatu 34)
00014 Helsingin yliopisto
yo-museo(at)helsinki.fi

Näyttely
Fabianinkatu 33, 3. krs
Avoinna
ti-to 12-17, pe 12-16

Info


Observatorio:
ks. www.observatorio.fi/kavijalle

 

Naiset yliopistossa

Oppineita naisia 1890-, 1930- ja 1960-luvuilla.
Ensimmäiset naisylioppilaat


Mahdollisuus ylioppilaaksi kirjoittamiseen ja yliopisto-opintoihin avautui Suomessa naisille 1870-luvulla eli hieman myöhemmin kuin uranuurtajamaissa Sveitsissä ja Saksassa. Jotta naisesta saattoi tulla ylioppilas, tuli hänellä olla keisarin myöntämä erivapaus, joka vapautti hänet sukupuolensa aiheuttamasta esteestä.

Suomen ensimmäinen naisylioppilas oli koko Pohjoismaiden ensimmäinen naisylioppilas. Venäläisen kauppaneuvoksen tytär Marie Tschetschulin kirjoitti ylioppilaaksi 1870, muttei silti koskaan aloittanut opintojaan yliopistossa. Tämä johtui ainakin osaltaan isän kuolemasta, mikä pakotti Marien tarttumaan käytännön toimiin yliopisto-opintojen sijasta.


Kuvassa Marie Tschetschulinin lyyra. Valok. Timo Huvilinna.

Emma Irene Åström oli saanut erivapausanomukseensa vahvan tuen Jyväskylän seminaarin johtajalta Uno Cygnaeukselta, ja keisari myönsikin hänelle erivapauden. Åström kirjoittautui Keisarilliseen Aleksanterin -yliopistoon opiskelijaksi 1873. Seuraavana vuonna keisari kuitenkin hylkäsi kaksi erivapausanomusta, ja kesti kaksitoista vuotta ennen kuin seuraava nainen uskaltautui lähestymään keisaria asian tiimoilta.

Jo toukokuussa 1871 oli annettu asetus siitä, että naiset saavat opiskella lääketieteellisessä tiedekunnassa olematta kuitenkaan kirjoilla yliopistossa. Menettelyä varten vaadittiin kuitenkin erivapaus. Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen naislääkäri, Rosina Heikel, valmistui 1878.

Keisarillisessa Aleksanterin -yliopistossa oli 1880-luvulla ainoastaan muutama naisopiskelija. Seuraavalla vuosikymmenellä tilanne muuttui, kun keisari vahvisti 1890, että yliopiston varakansleri Helsingissä saa oikeuden myöntää erivapauksia. Tämän jälkeen anominen oli enää muodollisuus: 1890-luvulla kaikki halukkaat saivat vapautuksen sukupuolestaan. Vuodesta 1901 lähtien ei erivapautta tarvinnut enää anoa lainkaan, vaan naiset pääsivät miesten tavoin yliopisto-opiskelijoiksi.


Naisylioppilaat ottivat 1890 käyttöön oman ylioppilashattunsa.
Se jäi kuitenkin pois käytöstä jo muutaman vuoden kuluttua.
Valok. Timo Huvilinna.

Suurin osa varhaisista yliopistossa opiskelleista naisista jäi naimattomiksi, sillä ajan katsomustavan ja määräysten mukaan oli mahdoton ajatus, että nainen olisi voinut yhtä aikaa olla sekä virkamies että perheenäiti. Naisen oli valittava työ tai perhe, sillä molempia ei yleensä ollut mahdollista saada.

Varhaisten naismaistereiden ja -tohtoreiden tie kohti yliopistovirkoja

Suomen ensimmäinen naismaisteri oli 1870-luvun alussa opintonsa aloittanut Emma Irene Åström. Hänet vihittiin filosofisen tiedekunnan promootiossa 1882. Ensimmäinen väitellyt nainen oli Karolina Eskelin, joka vuoden 1895 lopulla puolusti kirurgian alaan liittyvää väitöskirjaansa. Ennen itsenäisyyden aikaa vain kymmenkunta naista suoritti Keisarillisessa Aleksanterin -yliopistossa tohtorintutkinnon.


Eräs varhaisista uranuurtajanaisista oli historioitsija Alma Söderhjelm, josta 1906 tuli yliopiston ensimmäinen naisdosentti. Hän oli hakenut dosentuuria jo aikaisemminkin, vuonna 1901, mutta tullut hylätyksi. Hylkäyksen perusteluna oli Söderhjelmin perheen poliittinen toiminta. Vuonna 1911 Alma Söderhjelm yritti ensimmäisenä suomalaisena naisena saada professorin viran. Vaikka yliopisto oli hänen puolellaan, ei maan hallitus katsonut voivansa myöntää hänelle erivapautta. Yliopistovirat avattiin naisille asetuksella 1916, mutta Alma Söderhjelmille ei tästä ollut apua, sillä hänen tavoittelemansa virka oli jo täytetty.

Vaikka naisilla olikin nyt mahdollisuus päästä yliopiston virkaan, valtion virkoihin – lukuun ottamatta avustavia ja alempia virkoja – eivät naiset kuitenkaan päässeet. Laki naisen kelpoisuudesta valtion virkaan (Miina Sillanpään sanoin ”laki kirjoittamattoman lain kumoamisesta”) vahvistettiin vasta 1926. Laki piti sisällään listan poikkeusviroista, joihin naista ei kuitenkaan voitu nimittää (esimerkiksi alioikeuden puheenjohtaja). Lista lyheni vähitellen vuosien kuluessa.

Alma Söderhjelmistä tuli loppujen lopuksi Suomen ensimmäinen naisprofessori, mutta ei kuitenkaan Helsingin yliopistoon. Kauppaneuvoksetar Ellen Dahlström antoi yksityiselle yliopistolle Åbo Akademille suuren lahjoituksen, joka mahdollisti yleisen historian henkilökohtaisen ylimääräisen professuurin perustamisen Alma Söderhjelmille Turkuun 1927. Kaksi vuotta tämän jälkeen lääketieteen tohtori Laimi Leidenius haki Helsingin yliopiston obstetriikan ja gynekologian professorin virkaa ja saikin tämän, kun hänen ainoa kilpahakijansa peruutti hakemuksensa. Laimi Leidenius, Helsingin yliopiston ensimmäinen naisprofessori, nimitettiin virkaansa 1930.



Naiset Helsingin yliopistossa nykyään

Kun 1800-luvun lopulla nainen yliopistolla oli harvinaisuus, on nykyään naisia selvästi miehiä enemmän yliopisto-opiskelijoina. Vuonna 2004 oli Helsingin yliopiston perustutkinto-opiskelijoista 64 % naisia, ja joissain tiedekunnissa määrä oli vielä tätäkin huomattavasti korkeampi. Nykytilanteeseen johtava kehitys oli nähtävissä jo melko varhain; 1920-luvun alussa oli 33 % uusista ylioppilaista naisia, kymmenen vuotta myöhemmin jopa 40 %. Ensimmäistä kertaa uusien naisopiskelijoiden määrä ylitti miesopiskelijoiden määrän lukuvuonna 1948 – 1949.


Täydellistä miesten ja naisten välistä tasa-arvoa ei yliopistolla ole vielä saavutettu. Vaikka naiset ovat opiskelijoina hyvin edustettuina, ei henkilökunnasta voi sanoa samaa – etenkin korkeimmissa opetusviroissa ovat naiset vielä melko harvinaisia. Naisten osuus professorikunnassa on kylläkin kasvanut aikojen kuluessa, mutta kasvu on ollut hyvin hidasta. Naisten pääsy professorinvirkoihin on jopa hidastunut 1990-luvulla yleistyneen kutsumenettelyn myötä. Menettely sallii päteväksi tiedetyn henkilön kutsumisen virkaan sen sijaan, että valinta tehtäisiin normaalin avoimen hakumenettelyn kautta. Vuonna 2005 oli Helsingin yliopiston professoreista naisia ainoastaan 25,2 %. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että samana vuonna tohtoreiksi väitelleistä naisia oli 59 %.


Lääketieteellisen tiedekunnan kunniatohtoreita 1992.


Tutustu varhaisten uranuurtajanaisten elämänvaiheisiin!

Emma Irene Åström Ensimmäinen naismaisteri.
Agnes Lundell Ensimmäinen naisjuristi.
Agnes Sjöberg Ensimmäinen naiseläinlääkäri.

Naisosion kirjoittaja on museoamanuenssi Henna Sinisalo.