Helsingin yliopistomuseo

Helsingin yliopistomuseon kokoelmapoliittinen ohjelma

MUSEON TOIMINTA-AJATUS JA TAVOITTEET

Helsingin yliopistomuseo hoitaa yliopiston kulttuuri- ja taidehistoriallisesti arvokasta omaisuutta. Helsingin yliopistomuseon säätiön tukemana se kerää, tutkii, julkistaa ja asettaa näytteille tieteen, tutkimuksen ja yliopistolaitoksen historiaan liittyvää aineistoa. Helsingin yliopistomuseo kehittää toimintaansa yliopistohistoriallisena tietokeskuksena.

Kanslerin 21.12.2005 vahvistaman hallintoviraston johtosäännön mukaisesti yliopistomuseo on hallintovirastossa hallintojohtajan alainen erillisyksikkö.

KOKOELMIEN HISTORIA

Helsingin yliopistomuseo Arppeanum perustettiin 2003 yhdistämällä yliopiston historiaa esittelevä Helsingin yliopiston museo, Lääketieteen historian museo, Eläinlääketieteen historian museo, Hammaslääketieteen museo ja Käsityönopettajan koulutuslinjan kokoelmat.

Helsingin yliopiston museo

Yliopiston historiallista esineistöä alettiin kartoittaa 1974: kaikkia laitoksia kehotettiin rehtorin allekirjoittamalla kirjeellä ilmoittamaan historiallisesti arvokkaasta aineistosta, jota tarkastamaan ja luetteloimaan palkattiin taidehistorian opiskelija. Numeroiduksi saatiin 659 esinettä. Museoamanuenssi käynnisti 1978 museaalisen esineistön kokoamisen hallintorakennuksen 3. kellarikerroksen varmuusvarastoon.

Yliopistohistoriallinen näyttely avattiin 1983, ja se oli avoinna yliopiston vieraille ja muille kiinnostuneille, lähinnä ryhmille, sopimuksesta. Välillä kokeiltiin museon pitämistä auki säännöllisesti kerran viikossa, mutta tieto tästä ei saavuttanut yleisöä. Yleisiksi avoinnaolopäiviksi vakiintuivat 1990-luvulla yliopiston vuosipäivä, kansainvälinen museopäivä ja yliopiston avajaispäivä.

Helsingin yliopiston museon esinediaarissa oli vuonna 2003 4280 päänumeroa, joista kaikista oli esinekortit ja suuri osa oli siirretty tietokantaan. Diaari oli aloitettu vuonna 1974. Esineisiin oli maalattu numerot. Helsingin yliopiston museon esineiden luetteloiminen sähköiseen muotoon Mopsi-ohjelmalla aloitettiin 1999.

Helsingin yliopiston museon valokuvakokoelmat saivat alkunsa yliopiston vanhasta tiedotustoimistosta, taidehistorian laitokselta ja tekniseltä osastolta siirretyistä kuvista. Myöhemmin kokoelmiin liitettiin laitoksilta, yksityishenkilöiltä ja yliopiston 350-vuotishistoriakirjan kirjoittamisen yhteydessä koottua kuvamateriaalia sekä osakunnilta lahjoituksina tulleita kuvakokoelmia. Museo on myös itse kuvauttanut ja kuvannut esineistöä, taidetta, yliopiston kiinteistöjä ja yliopistoon liittyviä tapahtumia.

Valokuvadiaari oli aloitettu vuonna 1978, luetteloissa ja digitoituna oli vuonna 2003 16353 kuvaa. Valokuvien luetteloiminen Finsca-ohjelmaan aloitettiin vuonna 1992, vuonna 1997 siirryttiin käyttämään Mopsi-ohjelmaa.

Helsingin yliopiston museon vastuualueeseen kuului myös huolehtia Galleria Academicasta eli yliopiston muotokuvakokoelmasta ja muusta taiteesta. Muotokuvat ja taideteokset oli luetteloitu dBase-ohjelmalla, myöhemmin Access-ohjelmalla. Museon käsikirjaston kirjoista oli manuaalinen kortisto.

Rakennuspiirustuskokoelmassa oli vuonna 2003 noin 1300 piirustusta yliopiston kiinteistöistä 1800- ja 1900 –luvuilta. Niistä on olemassa 1980-luvulla laadittu manuaalinen kortisto, jota on täydennetty myöhemmin. Rakennuspiirustuskokoelma on karttunut pääasiassa siirtoina yliopiston laitoksilta ja tekniseltä osastolta, jonkin verran myös lahjoituksina.

Lääketieteen historian museo

Vuonna 1936 toimintansa aloittaneen Lääketieteen historian museon ensimmäiset kokoelmat tuhoutuivat helmikuun pommituksissa 1944. Museo perustettiin uudestaan 1955 Suomen Lääkäriliiton aloitteesta. Kokoelmia kerättiin 1958 lähtien eri puolilta Suomea muun muassa lääninlasareteista ja yleisistä sairaaloista. Uusi Lääketieteen historian museo avattiin Kirurgisen sairaalan eristysosaston tiloihin 1970. Kokoelmien muodostumisessa on erityisesti 1970-luvulta lähtien yksityisten lahjoittajien merkitys ollut suuri.

Vuonna 1970 Lääketieteen historian museo ja Suomen Radiologiyhdistys ryhtyivät toimenpiteisiin röntgenmuseon aikaansaamiseksi Suomeen. Yhteistyön tuloksena kerättiin laaja esinekokoelma, ja 1977 perustettiin Lääketieteen historian museon alainen Röntgen- ja säteilyturvallisuusosasto. Suunnitteilla olleen röntgenmuseon perustaminen ei kuitenkaan koskaan toteutunut.

Lääketieteen historian museo muutti 1990 Hämeentielle Arabian yritystaloon ja edelleen Yliopistomuseon osaksi 2003.

Lääketieteen historian esinekokoelmat muodostuvat eri puolilla Suomea toimineiden sairaaloiden hoitovälineistä, huonekaluista ja astioista sekä yksityisten lahjoittajien luovuttamista lääketieteeseen, sairaanhoitoon ja hammaslääketieteeseen liittyvistä hoito- ja tutkimusvälineistä. Selkeästi erottuvia aineistoryhmiä ovat mm. laaja sairaanhoitajapukujen ja -merkkien kokoelma, röntgenlaitteiden kokoelma sekä mitalikokoelma.

Lääketieteen historian museo piti esineistään suppeata kortistoa 1960-luvulla. Vuonna 1970 alettiin osa lahjoituksista kirjata diaariin ja kortiston ylläpito lakkasi. Osaan esineistä kiinnitettiin niiden provenienssista kertovat laput. Vuonna 1978 luetteloitiin 336 röntgenkokoelmaan kuuluvaa esinettä ja vuonna 1984 vielä 71 lisää. Osa röntgenesineistä on sittemmin poistettu museon kokoelmista.

Valokuvakokoelma sisältää kuvia Suomen eri sairaaloista, lääkäreiden ja sairaanhoitajien henkilökuvia, 1900-luvun sotiin liittyviä kuvia sekä kuvia sairaanhoitajien kursseista, työelämästä sekä sairaanhoitajien ja lääkäreiden kongresseista. Valokuvakokoelmaan kuuluu myös noin 80 valokuva-albumia. Valokuvat järjestettiin aiheen mukaisesti, mutta niistä ei ollut luetteloa. Kirjoista oli pidetty kortistoa, mutta kortistointi oli jouduttu resurssipulan vuoksi lopettamaan 1990-luvun alkuvuosina.

Eläinlääketieteen historian museo

Eläinlääketieteen historian museon kokoelmat ovat suurimmaksi osaksi peräisin Suomen Kunnaneläinlääkäriliiton 50-vuotisjuhliensa kunniaksi 1973 perustamasta museosta. Kokoelmista oli vastuussa Suomen Eläinlääkäriliitto, joka luovutti museon 100-vuotisjuhlallisuuksiensa yhteydessä 1992 Eläinlääketieteelliselle korkeakoululle. Tästä tuli puolestaan 1995 Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta, jolta museo siirtyi Helsingin yliopistomuseon osaksi 2003.

Eläinlääketieteen historian museon esinekokoelmat ovat karttuneet pääasiassa yksityisinä lahjoituksina. Suurin osa kokoelmista muodostuu eläinlääkäreiden työssään käyttämistä välineistä. Lisäksi kokoelmiin kuuluu jonkin verran lääkkeitä, elintarvike- ja ympäristöhygieniaan liittyviä laboratoriovälineitä ja instrumentteja sekä valistustyössä käytettyjä opetustauluja, pienoismalleja ja palkintoja.

Eläinlääketieteen historian museo piti diaaria kokoelmiinsa tulleesta aineistosta 1974 lähtien. Sitä ei kuitenkaan kyetty pitämään ajan tasalla, vaan osa saapumiseristä jäi merkitsemättä. Esineet oli luetteloitu suppeasti, ensin kirjoituskoneella, mutta myöhemmin Word-ohjelmalla. Osa esineistä oli luetteloimattomia. Luetteloituja esineitä oli 3140 päänumeroa, alanumeroineen yhteensä noin 4000 esinettä. Esinetiedot olivat puutteellisia. Osa näyttelyssä olleista esineistä oli valokuvattu, mutta kuvia ei ollut liitetty esineluetteloihin.

Valokuvakokoelmat, jotka ovat pääasiassa kertyneet yksityisinä lahjoituksina, koostuvat muun muassa eläinlääkäreiden henkilökuvista, ulkomailla opiskeluun liittyvistä kuvista sekä Eläinlääketieteelliseen korkeakouluun liittyvistä kuvista. Suurin osa valokuvista oli luetteloimattomia, joskin osittain aiheen mukaisesti järjestettyjä. Osa kehystetyistä ja pahveille liimatuista kuvista sekä albumeiden kuvista oli kuitenkin kortistoitu, yhteensä 294 korttia. Museoon hankituista kirjoista oli pidetty luetteloa vuodesta 1981 lähtien ja lisäksi ainakin osasta kirjoja oli kortit.

Hammaslääketieteen museo

Hammaslääketieteen museo perustettiin 1979 hammaslääketieteen laitoksen muuttaessa Fabianinkadulta Ruskeasuolle. Vapaaehtoisvoimin toimineen museon näyttely avattiin 1982. Lähinnä Hammasklinikalta peräisin olevaa esineistöä täydentämään saatiin 1986 Oy Dentaldepot Ab:n lahjoittama museokokoelma, jota oli kartutettu paitsi hammastarvikeliike Oy Dentaldepot Ab:n välineillä myös lahjoituksin. Hammaslääketieteen museo sai vuosien varrella runsaasti lahjoituksia yksityisiltä hammaslääkäreiltä. Vuonna 2003 näyttelyesineet siirrettiin Arppeanumiin, varastot ovat edelleen Ruskeasuolla.

Suurin osa hammaslääketieteen esinekokoelmasta on muodostunut yksityisten lahjoitusten kautta. Hammaslääkäreiden käyttämät työvälineet ja unitit ovat hyvin edustettuina. Hammasklinikalta muuton yhteydessä kerätty esineistö koostuu muun muassa opetusvälineistä, opiskelijoiden tekemistä harjoitustöistä ja ortopantomografin kehittelyn yhteydessä syntyneistä prototyypeistä.

Hammaslääketieteen kokoelman esinetiedot olivat lähinnä kokoelmaa vapaaehtoisina hoitavien hammashoitajien muistissa. Lahjoitusten sisällöt oli pyritty yleensä kirjaamaan ylös, mutta esineiden identifioiminen ei useinkaan ole näiden tietojen avulla mahdollista. Yliopiston hammasklinikalta museon kokoelmiin saaduista esineistä ei ole minkäänlaisia tietoja.

Valokuvakokoelma koostuu lähinnä Fabianinkadulla toimineen hammasklinikan tiloissa otetuista kuvista. Valokuvista ei ole olemassa luetteloa.

Käsityönopettajan koulutuslinjan kokoelmat

Käsityötieteen kokoelmissa on Helsingin käsityöopettajaopiston ajoilta käsityönopettajan koulutuksen yhteydessä tehtyjä harjoitustöitä eri vuosikymmeniltä, alaan liittyviä työvälineitä ja tarvikkeita sekä lahjoituksena vuosien varrella tulleita vaatteita, asusteita ja sisustustekstiilejä. Käsityönopettajakoulutus siirtyi filosofisen tiedekunnan kasvatustieteelliseen osastoon 1975. Käsityötieteen laitoksen siirryttyä Helsinginkadulta Siltavuorenpenkereelle 2002 kokoelmat luovutettiin Yliopistomuseolle.

Käsityötieteen kokoelman esineistö oli luetteloitu manuaalisesti pääkirjoihin ja esinekortteihin 1960-luvulla ja digitaalisesti Extend Image-ohjelmalla 2000-luvun alussa. Luettelossa oli 5811 esinettä (1046 päänumeroa). Valokuvakokoelmaa ei siirrettyyn aineistoon kuulunut. Luetteloimatonta aineistoa tuli siirron mukana.

Kokoelmien määrä 2003 (sekä luetteloitu että luetteloimaton aineisto):

* lisäksi varastoituna Tigerstedtin kirjoja 105 hm

 
Kokoelmien hallinta 2003-2007

Vuonna 2003 tapahtuneen yliopiston pienten kokoelmien ja museoiden yhdistämisen jälkeen kaikkia kokoelmia on hoidettu yhtenäisenä kokonaisuutena: esineet, valokuvat, kirjalliset dokumentit ja audiovisuaalinen aineisto on diaarioitu manuaalisesti ja luetteloitu tietokantaan. Kirjat ja taideteokset on luetteloitu omiin tietokantoihinsa ilman diaarinumeroita.

Luetteloitu kartunta vuoteen 2008 saakka:

KOKOELMIEN NYKYTILANNE

Yliopistomuseon kokoelmat muodostuvat esineistä, valokuvista, kirjoista, kirjallisista dokumenteista, audiovisuaalisesta aineistosta, taideteoksista ja rakennuspiirustuksista.

Vuodesta 2008 lähtien kaikki aineisto on luetteloitu yhdenmukaisesti vuonna 2008 käyttöönotetun Sipi-ohjelman periaatteiden mukaisesti, vaikkei ohjelma toimikaan kaikilta osiltaan ja siitä saatetaan joutua luopumaan. Saapuneelle aineistolle luodaan uusi saapumiserä, jonka alle kaikki eri aineistotyypit luetteloidaan. Myös vanhoja tietokantoja käytetään kokoelmatietojen selaamiseen tarvittaessa.

Esinekokoelmat sisältävät yliopistohistoriaan liittyvää aineistoa, kuten tutkimuslaitteita, juhlaperinteeseen ja hallinnon historiaan liittyvää esineistöä sekä huonekaluja. Toisaalta kokoelmissa on myös runsaasti esineistöä sairaaloista sekä hammas- ja eläinlääkäreiden vastaanotoilta. Museon tekstiilikokoelma on myös laaja.

Valokuvakokoelmissa erottuvat selvimmin yliopistohistorialliset ja toisaalta sairaaloihin ja eläinlääkintään liittyvät kuvat. Lisäksi kokoelmiin kuuluu kuvamateriaalia Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitokselta.

Museoarkistossa on yksittäisistä esineistä laadittuja lahja- ja luovutuskirjoja, lainauksiin liittyviä dokumentteja ja kirjeenvaihtoa. Käsityötieteen kokoelmissa ja lääketieteen kokoelmissa on lahjoituksina tullutta arkistotyyppistä aineistoa, kuten opetusmateriaaleja sekä lääkäreiden ja sairaanhoitajien omia arkistoja.

Audiovisuaalisen aineiston pääosan muodostavat lääketieteen historian kokoelmaan kuuluvat nauhat, joissa on haastatteluja ja esitelmätilaisuuksien äänitteitä. Nauhoista on tehty luettelot, mutta niitä ei ole purettu kirjalliseen muotoon. Kokoelmiin kuuluu myös jonkin verran filmejä, videonauhoja ja digitaalisia kuvatallenteita cd-levyillä.

Museon käsikirjaston pääosan muodostavat yliopistohistoriaan ja lääketieteen historiaan liittyvät julkaisut. Käsityötieteen kokoelmissa on kirjoja noin 5 hm.

Museon hoitoon kuuluvat myös yliopiston taideteokset, joista suurimman osan muodostaa Galleria Academica –muotokuvakokoelma. Ne luetteloidaan myös tietokantaan, ja tieto niiden sijainnista eri yliopiston kiinteistöissä pidetään ajan tasalla museon luetteloissa.

Rakennuspiirustuskokoelmassa on noin 1300 piirustusta yliopiston kiinteistöistä 1800- ja 1900 –luvuilta. Niitä ei ole vielä siirretty digitaaliseen tietokantaan.

Monista muista museoista poiketen Yliopistomuseo on luetteloinut kokoelmiinsa edelleen käytössä olevia huonekaluja. Historiallisten kiinteistöjen alkuperäiseen sisustukseen kuuluvien huonekalujen on tarkoitus jatkossakin pysyä alkuperäisissä sijoituspaikoissaan. Museo on mukana päätettäessä tällaisten arvohuonekalujen kunnostuksesta tai niiden
uudelleen sijoittelussa. Jos tarpeeksi arvokasta paikkaa niille ei löydy, ne siirretään museon varastoihin.

TALLENNUSVASTUU

Uuden Yliopistomuseon myötä pääperiaatteeksi otettiin kokoelmien kartuttaminen aineistolla, jolla on yhteys yliopistohistoriaan, yliopistossa tehtävään tutkimukseen, täällä annettavaan opetukseen, täällä toimineisiin henkilöihin tai yliopiston kiinteistöihin. Yliopistohistoriallisena tietokeskuksena se voi tallentaa myös muihin korkeakouluihin ja yliopistoihin liittyvää aineistoa. Kokoelmiin sopimaton aineisto ohjataan muihin kokoelmiin tai museoihin. Poikkeustapauksissa lääketieteen, eläinlääketieteen, hammaslääketieteen ja käsityötieteen kokoelmia voidaan kartuttaa myös kokoelmia muuten täydentävällä materiaalilla. Päätöksen aineiston vastaanottamisesta tekee museonjohtaja neuvoteltuaan kokoelmasta vastaavan museoamanuenssin kanssa.

Valokuvakokoelmaansa museo kartuttaa kuvauttamalla ja kuvaamalla remonttien kohteiksi joutuvia yliopiston kiinteistöjä, kiinteistöissä olevia yliopiston taideteoksia, yliopistollisia tilaisuuksia ja yliopistolaisten arkea. Laitoksilla säilytettävistä opetukseen ja tutkimukseen liittyvistä valokuvista voidaan reprota tai skannata museon kokoelmiin kaksoiskappaleita.

Museaalinen arkisto karttuu lahjoitusten ja lainausten yhteydessä saaduista ja syntyvistä dokumenteista. Kirjallisia dokumentteja ei aktiivisesti kartuteta, mutta niitä voidaan ottaa vastaan, jos ne liittyvät kiinteästi muuhun saapuvaan aineistoon tai täydentävät museon olemassa olevia kokoelmia.

Museo tallentaa käsikirjastoonsa toimialaansa liittyvää kirjallisuutta. Pääpaino on historiateoksissa sekä kirjoissa, joissa on käytetty kuvituksena museon kokoelmiin kuuluvaa kuvamateriaalia.

Museo pyrkii pitämään audiovisuaalisen aineiston kartunnan pienenä, sillä museolla ei ole aineiston säilyttämisen kannalta parhaita mahdollisia olosuhteita eikä se pysty pitämään yllä sellaista laitekantaa, jota äänite- ja nauhoitearkiston asiallinen hoito edellyttäisi. Yhä yleistyvä digitaalinen aineisto vaatii tulevaisuudessa mahdollisesti varmuuskopiointia, mutta muuten sitä on museossa helpompi säilyttää kuin vanhaa nauhamateriaalia.

Museo ei tallenna

• yliopiston muiden museoiden, kuten Luonnontieteellisen keskusmuseon ja Maatalousmuseon tallennusvastuuseen kuuluvia aineistoja
• museon kokoelmissa ennestään hyvin edustettuja aineistoja
• huonokuntoista aineistoa
• aineistoa, jonka provenienssi- ja kontekstitiedot ovat hyvin puutteelliset ja todennäköisesti niitä ei pystytä koskaan selvittämään

Tulevaisuudessa tulee kiinnittää huomiota

• lähihistorian tallentamiseen sekä esineistönä, valokuvina että dokumentoiden valokuvaamalla ja haastattelemalla yliopistolaisia
• museossa huonommin edustettujen tutkimusalueiden kuten humanististen tieteiden ja teologian historian tallentamiseen

DOKUMENTOINTI- JA REKISTERÖINTIPERIAATTEET

Museokokoelmaan liitettävän aineiston dokumentoinnissa noudatetaan yleisesti hyväksyttyjä museoalan periaatteita. Museoon tulevista lahjoituksista pyydetään tai tehdään lahjoituskirja, jossa lahjoitettava aineisto on yksilöity. Lahjoituskirja tallennetaan pysyvästi museon arkistoon. Aineisto liitetään mahdollisimman pian kokoelmiin luomalla sille uusi saapumiserä eli hankintaryhmä Sipi-ohjelmalla. Näin aineisto saa oman diaarinumeronsa, jonka alanumeroiksi eri aineistotyyppejä olevat yksittäiset arkistokappaleet tai niiden muodostamat ryhmät sitten luetteloidaan.

Esineisiin maalataan diaarinumero, ne kuvataan, luetteloidaan tietokantaan ja pakataan museaalisesti sekä sijoitetaan niille sopivaan varastoon. Sijainti varastossa merkitään tietokantaan. Valokuviin merkitään diaarinumerot, ne digitoidaan, luetteloidaan tietokantaan ja sijoitetaan tutkijoiden käytössä olevaan selailuarkistoon. Kuvia voidaan myös sijoittaa arkistomappeihin ns. duplikaatti-sarjaan. Kirjalliset dokumentit järjestetään aiheen mukaisesti ja luetteloidaan tietokantaan. Lahjoituksiin liittyvistä dokumenteista tiedot siirretään lahjoituksista tehtäviin luetteloihin; niitä ei liitetä tietokantaan. Audiovisuaalinen materiaali luetteloidaan tietokantaan ja sijoitetaan sopivaan varastoon. Taideteokset valokuvataan ja luetteloidaan tietokantaan. Muotokuvat ja taideteokset sijaitsevat useimmiten muissa yliopiston kiinteistöissä kaikilla kampuksilla, ja niitä inventoidaan mahdollisimman usein.

LAINAUS- JA DEPONOINTIPERIAATTEET

Museokokoelmiin kuuluvaa aineistoa lainataan muille museoille sekä poikkeustapauksissa myös muille organisaatioille ja projekteille. Aineistoa ei lainata fyysisesti käytettäväksi, sillä sen turvallisuutta ei voida tuolloin taata. Lainaaja tekee museolle kirjallisen lainapyynnön. Lainaajalle ilmoitetaan lainauksen ehdot, vakuutusarvot ja laina-aika sekä pyydetään aineistoa luovutettaessa lainaajan allekirjoitus. Kun laina palautetaan, merkitään lainausasiakirjaan päivämäärä ja vastaanottajan allekirjoitus. Lainausasiakirjat tallennetaan pysyvästi museon arkistoon.

Museo lainaa vaihtuvia näyttelyitään kiertoon. Lainausmaksusta sovitaan tapauskohtaisesti. Museonjohtaja määrittää museosta ja yliopiston kokoelmista lainattavien esineitten ja taideteosten vakuutusarvot. Lainanottaja vastaa vakuutuksista ja lainauksista aiheutuvista kuluista. Deponointien vastaanottamiseen suhtaudutaan yksiselitteisen kielteisesti.

KOKOELMIEN HOITO

Kokoelmien hoidosta vastaavat museoamanuenssit. Aineistojen säilymisen edistämiseksi museo noudattaa ennaltaehkäisevän konservoinnin periaatteita. Kokoelmia käsitellään varovaisesti, ne suojataan tuholaisilta, epäpuhtauksilta ja valolta asianmukaisin materiaalein ja niille taataan tasaiset näyttely- ja säilytysolosuhteet. Kokoelmien sisältöä ja kuntoa tarkkailevat niistä vastuussa olevat henkilöt jatkuvasti työssään. Kokoelmien määrän vaihteluita seurataan vuosittain laadittavassa museon toimintakertomuksessa. Museon digitaaliset tietokannat sijaitsevat yliopiston palvelimella, ja niiden säilymisen varmistaa säännöllinen varmuuskopiointi. Harjoittelijat, tutkijat ja muut kokoelmien kanssa tekemisissä olevat henkilöt saavat käsitellä aineistoja museoamanuenssien tai museonjohtajan ohjauksessa ja valvonnassa.

Esineitä konservoidaan yleensä näyttelyjen yhteydessä tai jos kosteus-, home- ym. yllättäviä vaurioita huomataan. Konservoinnissa käytetään ulkopuolisia asiantuntijoita. Museo teettää konservointitoimenpiteitä ainoastaan ammattimaisilla konservaattoreilla. Konservointipäätökset tekee museonjohtaja.

Näyttelytilojen lämpötilaa ja ilmankosteutta monitoroidaan jatkuvasti. Monitoroinnissa syntyneet dokumentit tallennetaan museon arkistoon. Näyttelyssä olevat aineistot voivat olla vaarassa tiloissa olevien tilaisuuksien vuoksi. Näyttelyä on sen vuoksi muistettava tarkkailla säännöllisesti. Museossa on kameravalvonta ja palohälytysjärjestelmä. Museon avoinnaoloaikana näyttelyvalvojat huolehtivat kokoelmien turvallisuudesta.

Varastot

Arppeanumissa ei ole esinevarastoja. Viikissä on varastotiloja, jotka eivät täytä museovarastolle asetettuja vaatimuksia. Siellä on lähinnä huonekaluja sekä lääketieteen historian museosta siirrettyjä esineitä, arkistoa ja kirjoja. Huonekaluja, opetusvälineitä ja instrumentteja on varastoitu Vallilaan kuiviin ja lämpötilaltaan sopiviin tiloihin. Arempi aineisto, kuten taide ja käsityötieteen kokoelmat, on sijoitettu keskustakampuksen alueella olevaan varastoon. Siellä on myös lääketieteen ja eläinlääketieteen historiaan liittyvää esineistöä. Hammaslääketieteen historian aineistoa on edelleen Ruskeasuolla sekä varastossa että jonkin verran myös yleisön nähtävillä hammaslääketieteen laitoksen julkisissa tiloissa.

Varastotiloihin ei saa viedä ruokaa tai juomaa.

KOKOELMIEN HANKINTA-, KÄYTTÖ- JA POISTOTAVAT

Hankintatavat

Museon kokoelmat karttuvat pääasiassa siirroin yliopiston laitoksilta ja yksityisiltä tulevin lahjoituksin. Pienten lahjoitusten vastaanotosta päättää museonjohtaja. Merkittävien, kustannuksia aiheuttavien lahjoitusten vastaanotosta rehtori. Aineiston osto on mahdollista erityistapauksissa. Kuva-arkistoa kartutetaan myös kopioimalla kuvia yksityiskokoelmista, jolloin saapuva aineisto luokitellaan lahjoitukseksi. Museoon ennen nykyisen henkilökunnan tuloa tullut aineisto, josta ei ole mitään tietoa, luokitellaan museolöydöksi.

Museo ei ota vastaan lahjoituksia, joihin liittyy ehtoja esimerkiksi aineiston näytteillä pitämisestä. Museo ei myöskään ota vastaan lahjoituksia, mikäli aineistoa ei saada kokoelmiin kaikilla omistusoikeuksilla.

Käyttötavat

Museo esittelee kokoelmiaan perusnäyttelyssä ja erikoisnäyttelyissään. Tutkijat voivat saada käyttöönsä kokoelmiin kuuluvaa aineistoa museon tiloissa. Museo toimittaa tilauksesta digikopioita tai vedoksia kokoelmiinsa kuuluvista valokuvista asiakkaille. Kuvatilauksista laskutetaan voimassa olevan hinnaston mukaisesti. Kuvalähteenä mainitaan Helsingin yliopistomuseo Arppeanum.

Osaa materiaalista rajoittavat tekijänoikeussäädökset ja osaa henkilötietolaki. Ne on henkilökunnan aina huomioitava annettaessa aineistoa tutkijoiden ja muiden asiakkaiden käyttöön.

Poistotavat

Kokoelmista voidaan tarvittaessa poistaa merkityksetöntä, diarioimatonta aineistoa, josta ei ole kontekstitietoja. Poiston syynä voi olla myös huono kunto. Samoin voidaan poistaa kaksoiskappaleita ja kontekstiltaan kokoelmiin kuulumatonta materiaalia. Kadonnutta tai varastettua aineistoa ei poisteta kokoelmista.

Poistoehdotuksen tekee kokoelmasta vastaava museoamanuenssi. Poiston hyväksyy museonjohtaja. Poistettua aineistoa tarjotaan muille museoille tai arkistoille. Jos nämä eivät sitä halua, se hävitetään. Hyväkuntoista, mutta muuten poistettavaksi arvioitua aineistoa (esimerkiksi suuri määrä kaksoiskappaleita) voidaan myös siirtää ns. opetuskokoelmaan, näyttelyyn yleisön käyttöön. Jokainen poisto dokumentoidaan. Poistetun objektin tiedot säilytetään, eikä uutta objektia numeroida tulevaisuudessa samalla numerolla.

KOKOELMASTRATEGIAN SEURANTA

Kokoelmapoliittinen ohjelma päivitetään vuosittain.

13.2.2009

Kati Heinämies
Henna Sinisalo
Jaana Tegelberg